Kokemuksia Vivamon rukoushuoneelta

Vierailimme nuorten syystapahtumassa (24.-25.10.08) Lohjan Vivamosssa rukoushuoneilemassa. Mukana kanavassa oli kuusi nuorta ja neljä vähän vanhempaa. Nuoret tulivat kanavaan kaivaten rauhoittumista ja Jumalan kohtaamista. Aloitimme huoneen rakentamisen tyhjentämällä kirpparin. Kerroimme vähän rukoushuoneista ja 24-7 sta yleisesti. Into rakentamiseen oli suuri ja aloitimme rukoilemalla. Osa innostui heti rakentamaan telttaa keskelle huonetta, toisilla oli mielessä erilaiset nurkkaukset. Ideat pulppuilivat ja “akvaario” alkoi näyttää yhä vähemmän tavalliselta huoneelta ja enemmän rukousmajalta. Huoneen ollessa valmis rukoilimme vielä kaikki yhdessä toinen toistemme puolesta. Jokainen nuori sitoutui vielä ottamaan itselleen puolen tunnin rukousvastuuvuoron sekä osa lupasi mainostaa rukoushuonetta kaikille iltaohjelmassa. Palaute kanavasta oli innostavaa:

“Rukoushuoneen rakentaminen oli minun mielestäni erittäin mukavaa ja siellä oleminen vielä mukavampaa (olisin ollut pidempäänkin, jos olisin vain voinut (rukari alkoi heti sen jälkeen)). Tämä kanava oli juuri se mitä tarvitsinkin.”

“Rukoushuoneen rakentaminen oli mun mielestä tosi antosaa, kun siihen vauhtiin pääsi ja anto vaan mielikuvituksen keksiä, niinkun te aluksi sanoittekin:) ja sain myös sitä, mitä tulin hakemaan, eli rentoutua, rukoilla ja olla vaan iskän kanssa ilman, että tarvii miettiä aikaa.

Ja myös, mitä sanoitte siitä, että aika vierähtää siellä, oli ihan totta, ite olin siellä paljon pidempään ihan huomaamattanikin. Ja hienoa oli se, miten paljon siellä kävi ihmisiä ja miten monet jäi sinne rukoilemaan ja maalasi, kirjottai rukouksia ym. ym.!! Sekä se, että oli “yksin” Jumalan kanssa, mutta myös se, että oltiin tavallaan kaikki kuitenkin yhdessä Jumalan kanssa, vaikkei yhdessä varsinaisesti rukoiltukaan.”

“Huomasin ettei ole ollenkaan helppoa kuvailla kanavaa ja ruokaushuonetta sanoilla. Kuten sanoinkin siellä, olen vasta niin vähän aikaa kuulunut ksäsään ja muutenkin ollut uskossa, että melkein kaikki mitä kanavassa tein ja opin, oli uutta. Aluksi ajatus oman rukoushuoneen rakentamisesta tuntui vaikealta, mutta huomasin, miten pian mielikuvitus lähti liikkeelle ja sain uusia ideoita.

Tunnelma oli koko ajan upea, ja oli mielestäni parempi, että meitä tekijöitä oli vähän. Sai rauhassa keskittyä siihen mitä tahtoi tehdä ja suunnitella. Puolen tunnin valvontavuoro kului nopeasti, ja vietin sen lisäksi vajaan tunnin huoneessa itsekseni. Ihastuin siihen hiljaisuuteen ja rauhaan, joka huoneessa vallitsi, ja jota myös kaikki kävijät kunnioittivat. Huone tuntui olevan täynnä opittavaa, täynnä kerrottavaa ja kuunneltavaa. Tunsin olevani lähempänä Jeesusta kuin koskaan aiemmin.”

Laura&Vilja